Yksinäinen susi: lukeva nuori ja yksinäisyys (Zivile ja Anastasia)

"Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot...."

Veikko Antero Koskenniemi

Meidän lyhyt matka yksinäisen suden kanssa on jo lopussa. Mitä saimme selville? 

• Yksinäisyys on luonnollinen tunne. 

• Hyvä kirjallisuus elää ja hengittää samassa rytmissä ihmisten kanssa. Se auttaa meitä huutaa yksinäisyydestä. 
• Kirja voi olla ystävänä silloin, kun tunnet itsesi yksinäiseksi. 
• Sosiaalinen media on loistava esimerkki siitä, miten kirjallisuus muuttaa.
      

Uteiliaisuus ajoi meitä etsimään uusia näkökulmia yksinäisyydestä suomalaisessa nykykirjallisuudessa.

Kahden viikon aikana me yritimme vastata kysymykseen:  onko yksinäisyys harmaa arki, vapaus vai jopa vankila? Tämä kysymys on vielä auki.

Lämmin kiitos kaikille blogin lukijoille!

Sosiaalinen media ja yksinäisyyden käsitys (Zivile ja Anastasia)

Nykyään sosiaalisen median rooli on oikein tärkeä. Tietokoneen ääressä tunnemme kuin toisessa maailmassa, missä voimme toteuttaa unelmiamme. Vaikka netissä on mahdollista nauttia  täydellisen elämän hetkeistä, täytyisi huomata, että nykyongelmien kenttä ei häviä: se liikkuu realimaailmasta nettiin. 

Yksinäisyys on yksi niistä asioista, joista kanattaisi keskustella. Miten se näyttää nuorten näkökulmasta?

Maiju ja Mira

Tähän kysymykseen etsivät vastausta teille jo tutut opiskelijat Maiju ja Mira. 


Maijun mielestänsä, sosiaalinen media voisi olla keino paeta yksinäisyydestä, koska ylipäätään netissä oleminen on hyvinkin sosiaalista. Ja tämä yhdessä kirjoittaminen ja muut ihmiset netissä voisi olla kuin yksinäisyyden parannuskeino. 


Maiju on sitä mieltä, että sosiaalisen median voisimme tavallaan nimittää uudeksi kirjallisuuden lajiksi, esimerkiksi, jos kyseessä on yhteisöllinen kirjoittaminen. 


Miran mukaan, vaikka tietokoneen ääressä sinä olet fyysisesti yksin, mutta et välttämättä tunne sitä yksinäisyyttä, jos keskustelet siellä jonkun ihmisen kanssa, jolla onkin todella samanlaiset ajatukset.

''Ainakin blogit voisivat olla kuin uusi kirjallisuus laji, mutta ei ehkä Facebookin chattailu. Toisaalta jotkut kirjoittavat Facebookiinkin tosi pitkiä juttuja. Facebook eri ihmisille on erilainen, mutta mielenkiintoiset jutut tuovat merkitystä Facebookille ja sen takia se on tärkeä. Mutta vuorovaikutuksellinen juttu, esimerkiksi, keskustelut Facebookissa ovat aika kaukana kirjallisuusajatuksesta. Se on enemmän uusi muoto face to face vuorovaikutukselle enemmän kuin kirjallisuudelle'', kertoo Mira. 


Jos mietimme vielä syvällisemmin, esiin nousee kysymys, milla tavalla yksinäisyydestä sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan. Esimerkiksi, voidaanko sanoa, että sekä blogien jutut, joissa käsitellään yksinäisyyttä, kuten tässä postauksessa kirjoittajan yksinäisyydestä ja hänen roolinsa yhteiskunnassa...


http://katrialatalo.wordpress.com/2014/04/10/kirjoittajan-yksinaisyys-ja-yhteisollisyys/

... että lyhyet huomautukset Twitterissä kuuluu kirjallisuuteen? 

Ehkä ne ovat pienet lauseiden palaset, jotka muodostuvat värikkään nykykirjallisuuden mosaiikin? 

Kuvalähteet:

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZSiWo8NGEjBnrSivAkABa56dKa2gpEnDr9wGnT8EkR6ZaIxURHKAanJIp0FvenLssBGkJdd0-797mMWA8AJlmIhrLXbMpMtJuM7vM2V8t8g9V1fxXsnyd-HhimVeOUTTLVNIatiNl7US7/s1600/1135231789634.gif

https://twitter.com/yksinainen/status/296661383934783488

https://twitter.com/search?q=%23yksin%C3%A4isyys&src=typd

Sateenkaariperheet nykykirjallisuudessa 3 (Markéta ja Yulia)

Meidän viimeisessä blogin postauksessa haluaisimme keskittyä mielipiteisiin, joita ihmisillä on kirjallisuudesta sateenkaariperheistä. Halusimme saada selville, mitkä pitäisi olla niiden kirjojen esitteleminen lapsille hyviä tai vaihtoehtoisesti haittoja puolia. Ja myös jos ihmiset lukeavat tai lukisivat niitä kirjoja heidän lapsilleen.

Kuten me jo aiemmin mainitsimme, sateenkaariperheiden ilmiö kirjallisuudessa on aika uusi ja marginaallinen ja sen takia, se on melko vaikea löytää jatkuva keskusteleminen siitä aiheesta. Keskustelu on varmasti käynnissä LGBT yhteisössä, kun nämä kirat ovat enimmäkseen tarkoitettu tälle vähemmistöryhmälle ja heidän lapsilleen. Sitä paitsi, ihmiset eivät yleisesti kuulleet paljon niistä kirjoista, ellei he ole kiinnostuneet näistä asioista tai yleisesti kirjallisuudesta.

Se ei ole yllättävää, että nuoremmalla sukupolvella on taipumus olla avoimempi uusiin ajatuksiin ja uusiin elämän tapoihin sekä he yleensä ovat suvaitsevampia. Sen vuoksi, nuorien ihmisten mielipiteet sateenkaariperheiden kuvaamisesta lastenkirjallisuudessa on tavallisesti positiivinen. He toivottavat tervetulleeksi uusia kirjallisuuden aiheita sekä avaramielisempiä asennetta.

Tietysti on myös ihmisiä, joiden mielipide ilmiöstä on negatiivinen. Näiden ihmisten ei tarvitse olla täysin homofoobisia, monet heistä vain ajattelevat, että kun lapset ovat osallisia, on tärkeä opetta heille perinteiden perheiden arvoja. Ja siinä mielessä lastenkirjallisuden pitäisi vastata sitä, koska lapset oppivat maailmasta myöskin kirjojen kautta. Sen lisäksi, ihmisten mielipiteet kirjoista vastaavat heidän asennettaan seksuaalivähemmistöön. Ihmiset, jotka ajattelevat, että perheen pitäisi olla perinteinen (isä, äiti, lapsia), luonnollisesti ajattelevat, että sillä tavalla perheen tulisi olla kuvattu lastenkirjoissa.

Nämä kieltävät mielipiteet voivat joskus olla kirkkoon ja uskoon liittyviä. Kirkko on hyvin tunnettu sen negatiivisen asenteen takia. Kuitenkin, ajat muuttuvat ja on nykyisin mahdollista löytää myös kirkon osia, jotka tukevat homojen oikeuksia ja sateenkaariperheitä. Esimerkiksi Kallion seurakunta pystytti pomppulinnan Pride-viikon aikana.

Me rohkaisemme sinua kirjoittamaan kommentteja sinun kotimaan tilanteesta – joko samanlaisista kirjoista sinun kotimaassasi tai niiden vastaanotosta.

Lähteet:
http://ranneliike.net/
http://www.sateenkaariperheet.fi/blogi/
http://www.stara.fi/2014/07/02/kallion-seurakunnan-lastentapahtuma-pompi-ihan-homona/
http://www.sateenkaariperheet.fi

Sinulla ei ole mitään hävettävää. 4 [Jan&Lili]

ASIANTUNTIJASTA valitettavasti emme saaneet vastausta.
Kuitenkin, saimme apua muusta lähdestä, ja keräsimme itse tarpeeksi tietoa vastamaan meidän peruskysymksimme.

• Mitkä ovat suomalaisen HP fanfiktion perusaiheet?

Kuten olemme toteutuneet, sen suosittuimmat aiheet ovat rakkaus, pari- ja seksuaalisuhteet, eli yleisen fanfiktion tavallisimmia aiheita, joihin tavataan moneissa genreissa.
On kuitenkin kiinnostavaa, että ne ovat ne aiheita, joista J.K. Rowling yritti pysyä erossa kaikesta huolimatta kirjoissaan.

• Kuka ja kenelle niitä kirjoittaa? Kuka lukee niitä?

On tärkeää korostaa, että "Pottermanian" kultaaika on jo suurin osaan meneisyys. Viimeinen kirja ilmestyi jo seitsemän vuotta sitten, ja viimeinen elokuva kolme vuotta sitten. Kuitenkin, kuten finfanfun.fi foorumin administraattori niiina paljastaa:

"Foorumi on aika aktiivinen, kuten käyttäjämäärästäkin (17839 - Jan ja Lili) voi päätellä. Toki foorumi oli aikaisemmin aktiivisempi, mutta edelleen päivittäin on hyvin viestejä ja osallistumisia keskusteluihin.
Foorumin ikäraja on 13, eli siitä ylöspäin on varmasti porukkaa monessakin ikäluokassa. Eniten varmaan 13-25 vuotiaat on se haitari."

• Ovatko lukijat ja kirjailijat samalla sivulla?

"Foorumilta löytyää ficcejä laidasta laitaan eli täältä kyllä varmasti löytää sellaista tekstiä mitä haluaa lukea. Sellaiset, mitkä ei kiinnosta, voi helposti jättää lukematta. Siitä vain tutustumaan ja tutkimaan foorumin sisältöä.", niiina toteaa.

 Myös foorumin opaasta lukee, että:

"Foorumi on myös aikojen saatossa laajentunut novelleihin, runoihin [...] Lisäksi foorumi sisältää kilpailuja niin kirjoittamisesta, kuin taiteellisesta osaamisestakin Kolmivelhoturnajaisissa. (foorumin kilpailualasivu - Jan ja Lili)
Kirjoittamiseen liittyvät keskustelut ja Vapaa keskustelu - alueilla voi keskustella niin arkipäiväisistä asioista kuin Pottereihin liittyvistä kiemuroistakin. Voit matkata fanfictionin kanssa eri ulottuvuuksiin ja piirtää itsesi unelmiisi."

Fanfiktion tasaarvoinen henki ilmentyy täällä tavalla, että jokainen ficciyhteisyyden jäsen on kirjailija, lukija ja kriitikko.


Yhteenvetona päätimme, että suomalaisen Harry Potterin fanfiktion yhteisö on hyvin aktiivinen ja luova. Sen lisäksi, ficcit yleisesti täyttävät alkuperäisen tarinan tyhjiä sivuja. Ja vaikka sisällöt toisinaan voivat olla jollekulle järkyttäviä, ikärajat ja tagit varmistavat, että löytetään tarkallaan mitä etsitään.

Lopulta voimme myös kysyä:
Jos niin paljon nuoreja kirjoittaa ja lukee fanfikiota, jossa kuvataan vakavia aiheita, joita akuperäisissä kirjoissa ei ole, ovatko J.K. Rowlingin raomaaneja oikeasti kirjoitettu nuorelle lukijalle?

Jan ja Lili

Ja nyt ME tuomitaan: (Attila ja Marija)

Koska me emme olleet niin vakavia tekemällä blogityötä me ajattelimme tehdä videota viimeisenä postauksena, jossa meidän blogaajaimagot ilmestyivät.

Niin kuin voidaan nähdä kohta ei videossakaan olemme liian vakavia ja jonkun verran me pilkaamme meidän oman blogin. 

Siis, pitääkää hauskaa!

Toimittaja: Živilė Perminaitė

Vieraat: Marija Tamošiūnaitė ja Attila Molnár

Kuvaaja/Meikkaaja: Gintarė Trimonytė

Puvustaja: Juci Keresztes 

Liettuan ja Transilvanian yhteistuotanto :D

Homoseksuaalisuus suomalaisissa (nuoriso)romaaneissa, viimeinen (Ela&Juci)

Entisissä postauksissa käsiteltiin Saision ja Huotarisen niitä tärkeimpiä teoksia, joissa homoseksuaalisuus, kuin ilmiö, ilmestyy ja myös sen seurauksia homoihmisen, nimittäin lesbonaisen psyykessä ja elämässä. Johon voimakkaasti vaikuttaa sekä näiden ihmisten perhe, että patriarkaalisen yhteiskunta. 

Sekä Saision teoksissa läsnä olevia henkilöitä, nimittäin Risku ja Pirkko, että Huotarisen romaanissa ilmestyviä Mimi ja Mariia pelkäävät kaapista ulos tulemista ja kun Riskun ja Pirkon tapauksessa tämä vihdoinkin tapahtuu, molemmat löytävät vain hiljaisuutta, hylkäyttä ja kieltoa. Huotarisen teini-ikäiset tytöt eivät edes uskalla tai yritä kaapista ulos tulemista, vaikka tekstistä selvästi näkyy, että molemmilla on halu olla itse, ei näytellä enää.

Saision teoksissa tämä johtaa eräänlaiseen psyykkisen jakautumiseen, joka näkyy tekstin tasolla - tekstin kieli on hyvin jakautunut, on kaksi kertoja, minä ja hän ääni, joka kuitenkin ovat sama, eli Pirkko. Huotarisen romaanin tapauksessakin tyyli on hyvin räjähdetty, emme koskaan voi olla varma, onko kertoja Mariia Ovaskainen todellinen henkilö, jos on, onko kirjailija tavannut häntä, jos ei ole, onko kirjailija sama, kuin kertoja ja lisäksi Huotarisen kertoja usein puhuu lukijalle.

Vaikka Saision teoksia ovat minulla enemmän tuttuja (kotimaastani kirjoitan lopputyöni niistä esim.),  voin sanoa, että olen onnellisimpia ihmisiä maailmassa, että minulla oli ja on mahdollisuutta tutustua myös Huotarisen romaaniin ja runoihin.

 

Pirkko Saision ja hänen rekisteröidyn kumppaninsa, ohjaaja Pirjo Honkasalon vierailu Kolozsvárissa, 26.6.2014

"Loppupäätöksenä" minä voisin sanoa vain sitä, että sekä Saisio että Huotarinen ovat mahtavia ihmisiä, mikä, paitsi heidän teoksiaan, näkyy myös todellisuudessa, arkipäiväisessä elämässä. Olen hyvin kiitollinen Elämälle siitä myös ja pidän itseni onnellisena siksikin, kun minulla oli mahdollisuutta tutustua näihin taitaviin naisiin ja puhua heidän kanssa todellisessa elämässäkin. Minä tiesin kokemuksistani, että heidän kirjoja ovat vaikuttaneet voimakkaasti minun elämääni, mutta enemmän vaikuttavia ovat olleet he, todellisina ihmisinä, näyttämällä oikeat puolensa henkilöinä, Pirkkona ja Vilja-Tuuliana. :) <3

Voiko ryhtyä kirjailijaksi? Osa 4

Ammatti vai kutsumus?

     Lopuksi ajatellaan vähän siitä, että onko kirjailijan työ samanlainen ammatti, kuin muut työt! Aikaisemmin yksiäänisesti luultiin, että kirjailijana toiminta ei ole tavallista työtä, vaan suuri kutsumus, jonka kirjailijan täytyy alistaa koko elämänsä. Se näkökulma ei joutunut vain kirjallisista ja taiteellisitsa syistä, vaan kirjailijan korostettu yhteiskunnallinen rooli oli myös tärkeä syy siihen. Kirjailijoista eli sellainen mielikuva ihmisten ajatuksiaan, että hän on valittu henkilö, jonka on pakko suorittaa suurenmoisen ja ylevän tehtävänsä. Mutta nykyään se myytti on jo murtautunut yhteiskunnallisten ja kirjallisuuskäsitysten muutosten takia. Kirja-alan yhä enemmän bisnikseksi joutuminen on auttanut paljon sen mielipiteen muodostumista. Sekin on merkittävää, että kirjailijoiden pitää esiintyä mediassa, jonka päämäärä nykyään on kirjojen myyntiluvun lisääminen, mutta toisaalta se säilyttää sen perinteen, että kirjailijoilla on tähdellinen yhteiskunnallinen rooli, ja heidän mielipiteensä erilaisista kysymyksistä kannattaisi ottaa huomioon.

 

Voiko oppia kirjoittamaan aitoja teoksia?

     Jos sanotaan, että kirjoittamista voi pitää ammattina, tulee mieleemme seuraava kysymys: voiko oppia, miten kirjoitetaan kirjalliset teokset? Ja pystyykö kuka tahansa oppimaan sen? Mielestämme voi oppia keinoja, miten kirjoitetaan esimerkiksi romaaneja, novelleja, runoja ja esseitä – miten rakennetaan ne, miten hahmot luodaan ja kuvataan, miten kirjoitetaan dialogit, monologit, kertovat ja kuvailevat osat –, mutta vain ne osaavat oppia ja käyttää niitä keinoja, joilla on kykyjä kirjoittamiseen. Vaikka lahjakkuus on tärkein, kirjailijoidenkin täytyy aina kehittää kykyjään, esimerkiksi muiden teoksien lukemalla, analisoimalla ja uusia kirjoittamiskeinoja kokeilemalla, eli ahkeruuskin on hyvin tärkeä  vaatimus kirjailijoille.

Virallinen kuvailu kirjailijan työstä:

     Ammattinetin sivulla kirjoitetaan näin kirjalijan työstä:

http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/134_ammatti. Yhtäältä näyttää siltä, että artikkelissa kirjoitetaan sillä tavalla kirjoittamisesta, kuin muista ammateista, mutta toisaalta artikkelin kirjoittaja tähdentää: jotkut miettivät, että kirjailijana olevana tarkoittaa mittavaa elämäntehtävää. Artikkelissa määritellään ensin kirjailijan työ siten, että kirjailijat kirjoittavat varsinkin kaunokirjallisia teoksia kuten romaaneja, runoja ja näytelmiä, mutta artikkelin lopussa luetellaan monet kirjailijatyypit, mm. draamakirjailija, elokuvakäsikirjoittaja, vapaa kirjoittaja, tietokirjailija ja lastenkirjailija. 

     Meistä se jakaaminen on vähän sekoitettu, koska ei ole yksiselittäinen, minkä perusteella hän ryhmittelee kirjailijatyypit: kirjallisuuslajien, teoksien aiheiden tai vastaanottajien ryhmän perusteella? Ylempänä hän mainitsi siitä, että yleensä kutsutaan kirjailijoiksi ennen kaikkea ne, jotka luovat kaunokirjallisia teoksia, mutta nyt hän luettelee kirjailijoiden joukkoon kuuluvina tietokirjailijatkin. (Muuten, mekin ajattelemme, että tietokirjailijat voivat olla oikeita kirjailijoita, vaikka toisessa postauksessa määrittelemämme „krieerit” siitä, kenet voi kutsua aidoksi kirilijaksi, koskevat etupäässä kaunokirjailijoita. Tietokijojen laatu riipuu merkittävästi siitä, kuinka paljon oikeellisia ja perusteltuja ne tiedot, mitä luetaan kirjasta, ja siihen liittyy sopiva tyyli.) 

Mitä termi „vapaa kirjoittaja” tarkoittaa?

     Artikkelissa mainitaan myös vapoista kirjoittajista – jostakin syystä artikkelin kirjoittaja heitä ei nimitä kirjailijoiksi, vaan kirjoittajiksi. Luulemme, että hän ymmärtää sanalla „kirjoittaja” esimerkiksi bloggareja, tai/eli sellaisia alottelevia kirjoittajia, joiden tekstejä eivät ilmesty vielä painostettuina kirjoina tai e-kirjoina, eli he eivät ole julkaisseet vielä kirjoja. Mutta se on vain yksi meidän tulkinnoista. Voisi olla myös, että artikkelin kirjoittaja ymmärsi sillä sanalla ammattikirjailijoita, jotka luovat tekstejä monessa kirjallisuuslajessa, siis heidän tapauksessaan perinteinen jako, joka perustuu kirjallisuuslajien erottamiseen, ei ole voimassa enää. Lisäksi he eivät kirjoita vain kirjoja, vaan kirjoittavat esimerkiksi artikkeleita lehtiin, näytelmiä teattereihin, tekstejä ja ohjelmia televisioon ja radioon, elokuvakäsikirjoitukset, jne. -  eli heidän kirjoittamistoiminta on hyvin monipuolista, osittain kirjabisniksen takia. Siis nykyään yhä vaikeampi erottaa „aito” kirjailijat ja „kirjoittajat”. 

Kirjalijan työn vaikeuksia:

     Artikkelin kirjoittaja esittää, millainen kustantamisalan tilanne on nykyisin ja mitkä mahdollisuuksia kirjalijoilla on harrastamaan toimintaan. Hän antaa realistisen ja asiallisen kuvan kirjailijan työstä, korostaa sen vaikeuksia, mutta ei vain taloudellisesta näkökannalta, vaan hän kirjoittaa kirjailjan työhön kuuluuvista sisäisistä ongelmistakin. Hän toistaa muutama kertaa, että kirjailijan täytyy olla paljon kärsivällinen ja kestävä, koska voi olla, että hän tuntee kirjoituksensa huonolta, tai kirjoitetaan teoksestaan terävät kritiikit. Usea ilmiö, että kustantajat eivät halua julkaista kirjailijan teosta tai haluavat tehdä siinä paljon muutoksia, ja se koskettaa häntä huonosti, sillä hän tietää, kuinka vaikeaa kirjoittaminen on. 

     Siis artikkelissa kirjoittamiseen liittyvät taloudelliset ja sisäiset vaikeukset kietoutuvat yhteen, ja ei voi päättää, mitä ajatellaan kirjoittamisesta: onko se ammatti vai kutsumuus? Taloudellisesta näkökannalta se tuntuu ammatilta, mutta kirjallisuus ja kirjoittaminen on sitä paljon enemmän, tärkeämpi ja henkilökohtaisempi asia.

Lopettaminen ja toteamukset:

   Blogissa esitettiin monet ja sellaiset kysymykset, joihin vastaaminen on kovin vaikeaa, eikä voi vastata niihin tässä neljäosaisessa blogissa. Ne kysymykset ja ongelmat ovat hyvin monimutkaisia, ja voidaan lähestyä niitä monesta erilaisesta näköalasta. Lisäksi ihmisillä, jotka ovat kiinnostuneet kirjallisuudesta tai sen yhteiskunnallisista vaikutuksista on oma ja omituinen mielipide niistä. Tavoitteemme oli se, että lukijat mietiskelisivät vähän niistä kysymyksistä, ja omat ajatukset nousisivat mieleensä. Voisi pohtia vielä paljon niistä ajankohtaisista aiheista, ja monet ovat kiinnostuneet niistä, ei vain kirjallisuustutkijat ja ne, joiden työ tai opiskelu kytkeytyy jollakin tavalla kirjallisuuteen. Siis verkossakin on monta keskustelua, blogia ja artikkelia niistä, jotka suosittelemme etsimään ja lukemaan, koska kannattaa miettiä vähän niistä kysymyksistä!

(Kuvat:

http://methods.fullerton.edu/Chapter4.jpg

http://m.cdn.blog.hu/me/megilyet/image/k%C3%B6nyv_v%C3%A1r.jpeg

http://www.hrblog.hu/gyermekpszichologus/files/2012/02/student_img-300x295.png

http://m.cdn.blog.hu/sz/szavulyzsolt/image/hegy5.jpg

http://images.clipartof.com/small/1160217-Clipart-Of-A-Yellow-Emoticon-Smiley-Scratching-His-Head-And-Thinking-Royalty-Free-Vector-Illustration.jpg)